Lari Launosen väitöskirja haastaa ajatteluamme

Keväällä valmistunut tutkimus kuuluu kognitiivisen uskontotieteen alaan. Se tarkoittaa kognitiotieteen soveltamista uskonnollisina pidettyihin ilmiöihin. Tutkimusperinnettä ammennetaan muun muassa kehityspsykologiasta, antropologiasta ja neurotieteistä.

- Pääpyrkimys on selittää uskonnon yleismaailmallisia peruspiirteitä ihmismielen syvärakenteiden avulla, Launonen tiivistää. Näitä piirteitä ovat esimerkiksi jumalauskomukset ja rituaalit kuten rukoileminen ja uhraaminen.

Työkaluja teologiaan

Mutta miksi lähteä tutkimaan vaikealta kuulostavaa alaa ja kysymyksiä? - Kognitiivisen uskontotieteen löydöt soveltuvat hyvin teologisen pohdinnan tueksi ja esimerkiksi kristillisen apologetiikan käyttöön, Launonen kertoo.

- Minua kiinnostavat tämänkaltaiset selitykset, jotka normaalisti koetaan hengellisyyden vastaisena, ja joista helposti ajatellaan, että uskovan täytyy torjua ne, hän perustelee ryhtymistään väitöskirjatyöhön.

- Seurakunnissa tuntuu elävän hieman vanhentunut käsitys siitä, että ihmiset oppivat ajattelemaan oikein, kun heille saarnataan oikein. Emme kiinnitä huomiota siihen, miten ihmismieli valikoi ja muokkaa tietoa vähän kuin somessa tykätään ja muokataan toisten postauksia, Launonen pohtii.

- Kuitenkin aina kun tutkitaan, mitä tavalliset kirkossakävijät uskovat vaikkapa kolminaisuudesta ja Jeesuksen kahdesta luonnosta, teologit ihmettelevät, miksi ihmisten tietämys kristinopista on niin heikoissa kantimissa. He eivät hoksaa, että teologisesti korkealentoiset opit ovat vaikeita sisäistää ja omaksua osaksi omaa uskonelämää, hän tarkentaa.

Mielen harhalaukauksia?

Ovatko hengelliset kokemuksemme sitten vain mielen harhalaukauksia ja esimerkiksi Jumalan läsnäolon kokeminen aivokemian tuottamaa?

- Tämän tieteenalan avulla voidaan puolustaa sekä ateismia että jumalauskoa, Launonen vastaa. - On siis tärkeää olla huolellinen siitä, ettei tieteenalan tuloksia vääristellä silittämällä ne saumattomasti kristinuskoon, hän jatkaa.

- Olen aika kyllästynyt keskusteluun jumalauskon rationaalisuudesta, johon me uskonnonfilosofit olemme pääasiassa keskittyneet, Launonen pohtii. - Minua kiinnostaa enemmän tieteenalan soveltaminen perinteisiin teologisiin ja uskonnonfilosofisiin kysymyksiin.

Ala havaintoineen hautaa vaikkapa väitteen, jonka mukaan lapsista tulisi ateisteja, jos heitä ei “aivopestäisi” uskovaisiksi. Se myös haastaa perinteisen kulttuurintutkimuksen käsityksen uskonnosta puhtaasti kulttuurisena ilmiönä. - Uskonnollinen ajattelu ei ole yksinomaan kasvatuksen tai sosiaalistamisen tulos. Esimerkiksi tiukan kommunistisissa valtioissakin uskonnollisuus eri muodoissa on aina pompahtanut esiin siellä täällä, Launonen havainnollistaa.

Myös sellainen perinteinen väite, että länsimaalaisten ja kehittyvissä maissa asuvien maailmankuva olisi täysin erilainen ja yhteensovittamaton, ei Launosen mukaan tarkalleen ottaen pidä paikkaansa.

kohti seuraavaa tavoitetta

Lari Launoselle on luontevaa lukea, kirjoittaa ja syventyä tutkimukseen olipa hän sitten töissä, opiskelemassa tai lomalla. - Tavoitteeni on kirjoittaa englanninkielinen akateeminen teos ja nyt näyttää siltä, että rahoitus siihen olisi järjestymässä, hän kertoo.

Seuraava etappi on kuitenkin IK-opiston Helsingin kampus, jossa Launonen syksyllä jatkaa vastaavan opettajan pestissä. - Pidän tutkimuksesta, mutta rakastan opettamista, hän naurahtaa.

- Ensi syyskuussa esitelmöin Oxfordissa siitä, miten voisi olla mahdollista väittää, että ateistitkin ovat syvällä sisimmässään tietoisia Jumalasta, Launonen kertoo. Ristiriitaisetkin uskomukset voivat elää ihmismielessä rinnakkain, emmekä ole tietoisia kaikista ajattelutaipumuksistamme, hän pohtii.

Todennäköisesti tulemme siis jossain vaiheessa kuulemaan tulevistakin tutkimusprojekteista. Nyt on kuitenkin aikaa vetää henkeä ja nauttia kesästä ja konffasta hektisen ja tapahtumarikkaan kevään jäljiltä.

Nuoria ja miksei varttuneempiakin hän kannustaa teologian opintoihin. - Tässä ajassa viisaasti eläminen edellyttää kristillisen maailmankuvan syvällistä ymmärtämistä ja analyyttistä ajattelua, hän tiivistää. Näitä taitoja voi tulla kehittämään vaikkapa IK-opiston Helsingin kampukselle.

Jos pohtii väitöskirjatutkimusta, täytyy aiheeseensa olla suorastaan “pakkomielle”, Lari Launonen humoristisesti ohjeistaa tutkijan urasta haaveilevia