Perheet yhteiskunnallisen muutoksen puristuksessa

Leevi Launosen juhannusaaton raamattutunnin aiheena oli ”Perheet yhteiskunnan muutoksessa”. Launonen korosti voimakkaasti perheen ihmissuhteiden merkitystä jokaisen ihmisen keskeisenä sosiaalisena voimavarana. Hänen mukaansa kristillinen usko liittyy Uudessa testamentissa läheisesti perheestä huolehtimiseen.

Puheensa alussa Launonen tarkasteli nykyistä, suomalaista perherakennetta ja siihen liittyviä muutostrendejä ja -paineita. Hänen mukaansa perherakennetta haastetaan eettisesti, biologisesti, psykologisesti ja juridisesti. Hänen huolensa kohdistui siihen, miten avioliitot ja perheet selviävät yhteiskunnallisen muutoksen paineissa.

Leevi Launonen

Vanhemmilla on mahdollisuus kartuttaa lasten sosiaalista pääomaa, joka tarkoittaa tunnesuhteita, sitoutumista toisen hyvään, keskinäistä luottamusta, vastavuoroisuutta ja yhteisiä arvoja. Lapsuuden kokemukset vaikuttavat ihmisen koko elämään. Alkuseurakunnassa määriteltiin kristillisyys paljolti perhe-elämän kautta esim. 1. Tim. 5:8 ”Se, joka ei huolehdi omaisistaan ja kaikkein lähimmistään, on kieltänyt uskonsa ja on epäuskoista pahempi.

Eettisesti ollaan siirrytty familistisesta perhekäsityksestä (yhteinen hyvinvointi ja onnellisuus tärkeää) individualistiseen perhekäsitykseen (oma hyvinvointi ja onnellisuus tärkeää). Biologisesti sukupuolieroja pyritään hämärtämään, ja sukupuoli pyritään määrittelemään psykologisesti. Muutokset pyritään siirtämään myös lainsäädäntöön.

Launonen löysi runsaasti esimerkkejä siitä, miten perherakenteen ideologinen muutos näkyy suomalaisessa yhteiskunnassa. Hän kiinnitti huomiota myös muutoksen nopeuteen, ja rohkaisi vanhempia keskittymään kasvatustehtävässään oman arvopohjansa mukaiseen toimintaan.

Launonen löysi kautta Raamatun ohjeita lasten kasvatukseen ja perheiden elämään. Myös isovanhemmille kuuluvan kasvatusvastuun tulisi pohjautua pysyvään arvopohjaan. Hän löysi kolme tärkeää periaatetta: läheiset perhesuhteet, vanhempien esimerkillinen elämäntapa ja heidän antamansa opetus.

Kristillinen usko on aina arjessa elettyä. Kasvatuksen tulee olla lapsilähtöistä, ja siihen tulee kuulua hengellisen ytimen, ei vain tapojen ja tradition, opettaminen lapsille. Lapselle tulee kertoa omia ja suvun hengellisiä kokemuksia. Lapsille opetettavat eettiset periaatteet tulee perustaa Raamattuun, eikä yleiseen mielipiteeseen.

Launonen kertoi myös oman elämänsä kokemuksia sukupolvien ketjussa:
-Olen itsekin epäonnistunut monta kertaa kasvattajana. Meillä on armollinen Jumala ja hän hoitaa meitä armollaan.

-Perhe antaa lapsille monenlaista pääomaa: sosiaalista, taloudellista, kulttuurillista, mutta tärkeintä on kotoa saatu hengellinen pääoma, totesi Launonen lopuksi, ja päätti puheensa rukoukseen Suomen perheiden puolesta.

Teksti ja kuva: Saija Alanko